Yksi tekijä löytyy jokaisen onnistuneen ammatillisen kuntoutuksen taustalta

Kun työkyky heikkenee, on ihminen uuden elämänvaiheen äärellä. Tällaiseen tilanteeseen voidaan ajautua hyvin yllättäen ja tilanne voi koskea ketä tahansa meistä.

Työeläkeyhtiön ammatillinen kuntoutus on tukimuoto, joka auttaa ihmisiä ponnistamaan uudelleen työelämään. Ammatillisen kuntoutuksen onnistumisluvut ovat erinomaisia – alkuvuonna kaikista Elon kuntoutuksista 79 prosenttia onnistui, eli ammatilliseen kuntoutukseen osallistunut henkilö palasi työmarkkinoille. Kyse on merkittävästä ihmismäärästä. Vuosittain ammatilliseen kuntoutukseen osallistuu lähes 3000 ihmistä Elossa.

Mikä selittää korkeita onnistumisprosentteja? Mikä on keskeisin syy, miksi kuntoutus onnistuu? Tärkein tekijä on ihmisen oma motivaatio, eli vahva halu palata työelämään ja kokea olevansa hyödyksi. Tämän motivaation kasvattamisessa kaikilla kuntoutukseen osallistuvilla tahoilla, eli työterveyshuollolla, eläkeyhtiöllä ja työnantajalla on tärkeä rooli. Työkykyhaasteiden kanssa elävää ihmistä tulisi ohjata järjestelmällisesti työelämässä pysymiseen ja keksiä keinoja töissä jaksamiseen.

Ammatilliseen kuntoutukseen osallistuvat ihmiset kärsivät järjestäen vaikeista terveysrajoitteista, jotka haittaavat arkea ja joiden kanssa on ponnisteltava ammatillisessa kuntoutuksessa. Ihminen tarvitsee aktiivista tukea, kannustusta ja itsetunnon vahvistusta kuntoutuksen eri vaiheissa.

Yksi onnistumisen edellytys on myös rohkeus. Kun miettii omalle kohdalle tilanteen, jossa itseltä otetaan pois kyky toimia työssä, jossa on 30 vuotta pärjännyt, ymmärtää miten suurista asioista on kyse. Vaaditaan rohkeutta laittaa itsensä alttiiksi uudelle ja lähteä rakentamaan ammatillista identiteettiään uusien asioiden äärelle. Näen työssäni jatkuvasti upeita onnistumistarinoita ja ihmisiä, jotka ylittävät itsensä ammatillisen kuntoutuksen prosessin aikana.

Rohkeutta tarvittaisiin lisää myös siinä vaiheessa, kun työkyky alkaa heikentymään. Ihmisellä tulisi olla rohkeutta ja tarmoa vaatia toimia työpaikalla. Joskus työnantajat tarvitsevat apua työn muokkauksen konkretisoinnissa, mutta olennaista on se, että on halua pitää ihminen kiinni töissä. Keinot työn keventämiseen tai sen muokkaamiseen vaikka työaikojen tai työtehtävien osalta kyllä löytyvät.

Viime kädessä kyse on sekä työntekijän että työn tekemisen kunnioittamisesta. Työpaikoilta vaaditaan sitä, että ihminen nähdään arvokkaana terveysrajoitteista huolimatta. Ja toisaalta työntekijän tulisi nähdä arvo kaikessa työssä – myös sellaisissa elämänvaiheissa, kun oma työkyky ei riitä selviämään entisestä työstä ja on vaihdettava ammattia tai jopa koko alaa. Joskus se vaatii aivan uuden identiteetin rakentamista ja ehkäpä uuteen tulotasoon tottumista. Mutta jokainen työ ja kaikki työn tekeminen on arvokasta ja tarjoavat tekijälleen paljon muutakin kuin elannon.