Vihreitä versoja vai ennenaikaista kevään odotusta?

 

Mitä tältä vuodelta voi talouden osalta odottaa? Sama kysymys pyörii niin yrityspäättäjien kuin myös kotitalouksien mielessä. Alkuvuoden talousodotukset ovat olleet voittopuolisesti optimistisia, mutta on tärkeää tiedostaa, että maailmantalouden kasvunäkymä on positiivista vihreistä versoista huolimatta epävarma. Keskeisimpänä syynä on edelleen liian nopea inflaatio, joka painaa kuluttajien ostovoimaa ja luottamusta tulevaisuuteen. Sijoitusmarkkinoilla tunnelmat ovat hieman toisenlaiset. Markkinoilla tunnetaan helpotusta siitä, että maailmantalous on toistaiseksi välttänyt taantuman, huolimatta kasvu- ja inflaationäkymien merkittävästä epävarmuudesta sekä keskuspankkien nopeasta rahapolitiikan kiristämisestä. Aika näyttää, onko helpotus ollut ennenaikaista. 

Suomen talouteen jäämässä 4 miljardin euron lommo kasvutrendistä 

Viime vuosi oli Suomen taloudessa harmaa ja bruttokansantuotteemme supistui ennakkotietojen mukaan 0,5 prosenttia edellisvuodesta. Tämä tarkoittaa, että BKT:n kasvulla mitattuna Suomi sijoittui heikoimpien kehittyneiden maiden joukkoon. On kuitenkin olennaista huomata, että tämä ei laskusuhdanteena täytä vakavan laman tunnusmerkkejä, sillä työmarkkina heikentyi vain vähän. Työttömyysaste nousi 0,8 prosenttiyksiköllä ollen vuoden lopussa 7,6 %. Työmarkkinoiden maltillinen reaktio heikkoon taloustilanteeseen selittyy pitkälti sillä, että Suomen väestö ikääntyy vauhdilla ja työmarkkinoilta poistuu ihmisiä runsaasti eläkkeelle. Tällaisessa tilanteessa yritykset pitävät kiinni osaavasta työvoimasta, jos ne odottavat taantuman olevan lyhytaikainen. Työvoiman uudelleen rekrytoiminenhan on aina kallista ja rakenteellisen työvoiman niukkuuden olosuhteissa lisäksi vaikeaa. 
 
Huolestuttavamman kuvan taloudestamme saa, kun tarkastelee Suomen BKT:n toteutunutta tasoa suhteessa siihen koronapandemiaa edeltävään, vuosien 2014–19 kasvu-uraan, joka olisi voinut jatkua ilman talouteemme iskeneitä shokkeja. Taloutemme on vuoden 2023 BKT:n ennakkotietojen valossa nyt reaalisesti noin 4 miljardia pienempi, kuin jos BKT:n kasvu olisi jatkunut koronaa edeltävällä trendillä. Mitä tämä luku meille kertoo? Se kuvaa sitä määrää taloudellista toimeliaisuutta, josta saatavat reaalitulot ovat poissa kansantaloudestamme. 
 
Joitain orastavia valonpilkahduksia on kuitenkin näköpiirissä. Niitä löytyy teollisuudesta, jossa ei ole nähty koronan jälkeistä kysyntäpatouman purkaantumista samalla tapaa kuin palveluiden parissa. Teollisuuden ja viennin elpyminen olisi enemmän kuin tervetullut Suomelle, sillä suomalaiset kuluttajat ovat varovaisia ja näyttävät lisäävän säästämistään kuten tekevät myös euroalueen kuluttajat.   

Tarvitaan investointibuumi ja kotitalouksien luottamusta 

Se, mitä Suomesta ja myös Euroopasta puuttuu tällä hetkellä, on luottamus. Yksityinen kulutus kaipaa kotitalouksien luottamusta, kun vastaavasti investoinneille keskeistä on pidemmän aikavälin kasvunäkymä. Heikko vientikysyntä, hitaasti laskeva korkotaso ja myymättömien asuntojen ylitarjonta indikoivat investointien supistumista vielä jonkin aikaa. Alkava kevät ja tuleva kesä näyttävät, milloin kotitalouksien luottamus sekä yritysten kasvunäkymät näyttävät kohentumisen merkkejä. 
 
Mitään nopeaa lääkettä Suomen tilanteeseen ei ole, mutta on mahdollista, että näemme vielä positiivisen kasvuimpulssin. Se syntyy, mikäli Euroopan ja Kiinan vientikysyntä elpyy ja Yhdysvaltojen teollisuuden investointibuumi jatkuu. Kaiken tämän lisäksi tarvitsemme kipeästi matalampia korkoja. Voisiko tämän vuoden yllätys olla se, että Euroopan keskuspankki leikkaa ohjauskorkoaan jo ennen Yhdysvaltojen keskuspankkia? Sitä on syytä todellakin toivoa, sillä niin euroalue kuin myös Suomi ovat olleet liian kauan kasvuttomassa tilassa.