Kilpailulla on merkitystä – työeläkeyhtiöissäkin

 

Yksityinen työeläke on Suomessa järjestetty vakuutuksena, jonka työnantaja ottaa työeläkevakuutusyhtiöstä. Tällä vakuutuksella yrityksen työntekijöille järjestetään eläketurva mm. koko sille ajalle, kun työntekijä ei enää pysty työskentelemään joko ikääntymisen tai työkyvyttömyyden vuoksi.  Työeläkeyhtiön päätehtävä on työeläkkeiden myöntäminen ja maksaminen sekä maksujen veloittaminen tätä varten työnantajilta eläketurvan järjestämiseksi. Osa näistä maksuista rahastoidaan, jota varten työeläkeyhtiöissä on myös sijoitustoimintaa. Sijoittaminen ei kuitenkaan ole työeläkeyhtiön päätehtävä eikä ainakaan ainoa tehtävä kuten sijoitusrahastoissa. 

Vakuutuksen luonteesta ja sen myötä mm. vakuutuksen aikahorisontista riippuen rahaston sijoittamiselle asetetaan tuottovaatimus. Työeläkeyhtiöissä asetettu vaatimus on 4,5 prosentin luokkaa. Onko siis suurikaan ihme, että työeläkeyhtiöiden sijoitusammattilaiset sitten saavat tämän kokoisen tuoton? Vertailu sellaiseen eläkevakuutusjärjestelyyn, jonka tuottovaatimus on esimerkiksi 7 %, on jokseenkin järjetöntä puhumattakaan sijoitusrahastoista, joilla ei ole tuottovaatimusta lainkaan. Nyt käsillä olevassa sijoitusuudistuksessa pohditaan nimenomaan muutosta tähän vaatimukseen. Millainen vaikutus olisi esimerkiksi 5 prosentin tavoitteella?

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kaikille suomalaisille vakuutusyhtiöille oli tulossa yhteiset EU:n asettamat vakavaraisuussäädökset. Yksityisen puolen eläkevakuuttamisen sovittamista näihin säädöksiin pidettiin mahdottomana ja siksi Suomi haki ja saikin poikkeuksen EU-tasoisiin säädöksiin. EU kutenkin edellytti ja edellyttää edelleen, että myös tässä järjestelmässä on kilpailua. Kun tekeillä olevassa sijoitusuudistuksessa ollaan pohtimassa vakavaraisuussäädöksiä, on se mahdollista vain tämän poikkeuksen takia. Jos käytössä olisi yleiset EU-säädökset, sijoittaisivat työeläkeyhtiöt lähinnä joukkovelkakirjoihin.

Yksi minua ihmetyttävä aihe Suomen eläkekeskustelussa on aika ajoin esille putkahtava Kanadan malli, jossa kuulemma on yksi eläketoimija. Tiettävästi Kanada on markkinatalouteen vahvasti uskova maa ja väitän, että eläketoimijoita on Kanadassa kymmeniä.  Suomen itänaapurissa oli aikoinaan yhteiskuntakokeilu, jossa uskottiin vahvasti yhden toimijan malliin, varmaan myös eläkelaitosten kappalemäärässä. Jos nykyaikana haluaa etsiä vastaavasta mallista esimerkkimaata, pitänee mennä Pohjois-Koreaan. Onko tämä se maa, jonka eläkemallia Suomessa halutaan kopioida? 

Kilpailulla on merkitystä, se panee toimijat kehittämään toimintaansa ja parantamaan asioita. Kilpailua pitäisi pikemminkin lisätä eläkejärjestelmässä kuin vähentää. Jos esimerkin haluaa antaa niin Elosta vanhuuseläkepäätöksen saa päivässä. Keskenään kilpailevat työeläkeyhtiöt ovat tehostaneet toimintaansa. Miksi? Juurikin siksi, että ne kilpailevat keskenään.