Suomen talouden nousuun tarvitaan uudet työkalut

Suomen talouden diagnoosista ollaan laajasti samaa mieltä. Kasvun ja investointien vähyys uhkaa ajaa meidät kierteeseen, jossa kovat sopeutustoimet jatkuvat vuosia eteenpäin. Tämä skenaario on hyvin huolestuttava koko Suomen kannalta.

Meidän pitää saada Suomi kasvu-uralle, jotta tulevilta leikkauksilta vältytään. Miten se tehdään? Meillä on jo riittävästi todisteita siitä, ettei nykyinen malli toimi. Tarvitaan uudet keinot. Niissä kääntyisin Bengt Holmströmin ajatusten pariin. Hänen viestinsä liiasta valtioriippuvuudesta tulisi olla ohjenuorana sekä nykyisille että tuleville päättäjille.

Juuri tässä ajassa tarvitaan luottamusta markkinatalouteen ja uskallusta tehdä rohkeita päätöksiä. Päättäjiltä tarvitaan myös tietynlaista riskinkantokykyä, eli kanttia tehdä ratkaisuja, joiden tulokset eivät välttämättä näy vielä samalla vaalikaudella tai edes seuraavan aikana.

Puoliväliriihen agendalle verotus ja sääntely

Hallituksen puoliväliriihestä tarvitaan tuntuvia päätöksiä. Kasvupanostusten lisäksi toivon hallitukselta pitkäjänteistä katsantokantaa sääntelyn ja verotaakan keventämiseen. Nämä ovat parhaimmillaan toimia, joilla on pitkän aikavälin vaikutuksia yritysten investointeihin ja kasvuhalukkuuteen. 

Veroihin liittyvä keskustelu ottaa helposti kierroksia ja usein tuntuu, että tarpeellisten päätösten tekemiselle ei ole ikinä sopiva aika, koska seuraavat vaalit lähestyvät. Talous ja yrityselämä eivät välitä vaalikausista. Katse on pidemmällä tulevaisuudessa ja näin tulisi olla myös suomalaisilla päättäjillä. Sisäpoliittisen suosionkeruun sijaan fokus tulisi juuri nyt olla myös maan rajojen ulkopuolelle.

Maailmalla nähdään selkeitä merkkejä kansainvälisen verokilpailun kiihtymisestä. Meidän täytyy olla valmiita vastaamaan tähän. Suomessa tulisi vihdoin ymmärtää ja uskaltaa sanoa ääneen, miten suuri merkitys verotuksella on talouden dynamiikan kannalta. Investoidaanko Suomeen vai maihin, joissa yritysten verotus on kilpailukykyisempää sekä verotuksen suunta on selkeä ja ennakoitavissa? Kun kasvu kunnolla käynnistyy, mietitään tätä kysymystä monessa yrityksessä. Meidän täytyy reagoida tähän uuteen tilanteeseen, jotta pysymme mukana kilpailussa.

Työperäisen maahanmuuton päätöksiin tarvitaan realismia

Pitkäjänteisyyttä tarvitaan myös työperäiseen maahanmuuttoon. Samalla meidän tulisi luopua ajatuksesta, että asia olisi jollain tavalla ideologinen. Suomi ei pärjää ilman muualta tulevia ihmisiä. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomeen tarvitaan nettomääräisesti vuosittain 45 000 uutta osaajaa, jotta työikäisen väestön määrä pysyisi ennallaan ja kestävyysvaje poistuisi. Tämän aikaansaaminen on valtava työ ja vaatii sitä, että onnistumme niin ihmisten työllistämisessä, kotouttamisessa kuin myös perheiden arjen toimivuudessa. Lisäksi meidän tulee saada Suomessa opiskelevat ulkomaalaiset osaajat jäämään paljon nykyistä laajemmassa mittakaavassa suomalaisille työmarkkinoille.

Työperäisen maahanmuuton suhteen tarvittaisiin myös aimoannos realismia. Me emme voi sulkea ja avata rajoja sen mukaan, miten osaamista tarvitaan. Linjausten on oltava pitkäjänteisempiä ja ylipäätään tulee luottaa siihen, että yritykset osaavat itse arvioida, mitä osaamista he kaipaavat muualta.

Samalla on varmistettava suomalaisten ja Suomessa asuvien osaamistason nousu. Olemme huomaamattamme tippuneet koulutustasossa sellaisten maiden joukkoon, josta emme oikein tunnista itseämme. Koulutustasomme ei ole noussut 1990-luvun jälkeen ja nuorten oppimistuloksissa nähdään selkeä alamäki. Tähän tarvitaan suunnanmuutos. Korkea osaaminen on ollut Suomen vahvuus ja on ensiarvoisen tärkeää, että yritykset näkevät Suomen potentiaalin myös jatkossa korkeakoulutetussa väestössä. Osaamisen elvyttämiseen tarvitaan pitkän aikavälin systemaattisia toimia.

Vallitseva ilmapiiri syö toivoa ja työkykyä

Viimeisenä seikkana nostan esiin huolen Suomen tämänhetkisestä ilmapiiristä. Nykyinen yhteiskunnallinen tunnelma on omiaan vähentämään optimismia ja uskallusta tarttua uuteen. Mutta kielteinen ilmapiiri heikentää myös suomalaisten työkykyä ja valitettavan korkeat työttömyysluvut pahentavat myös tätä tilannetta.

Tarvitsemme kipeästi toivoa sekä ylipäätään myönteisempää suuntaa – ja tähän tavoitteeseen pääsemisessä erityisesti päättäjillä on suuri vastuu. Yhteiskunnallisen ilmapiirin parantaminen olisi olennaista niin talouden, yritysten kuin myös yksittäisten ihmisten kannalta. Kannan erityistä huolta nuorista, joiden usko tulevaan on kaikista ikäryhmistä heikoimmalla tasolla. Erityisesti nuorten ja tulevien sukupolvien vuoksi olen myös itse puhumassa kasvun edellytysten parantamisesta.

Eivät suomalaiset ole ennenkään pelänneet päätöksiä, vaan tekemättä jättäminen ja kuihtumisen jatkuminen on skenaarioista pahin. Talouskasvusta hyötyvät kaikki suomalaiset – siksi suurimmat panostukset pitäisi juuri nyt laittaa sen aikaansaamiseen.