Keskustelua tekoälyn kanssa – voiko Suomen eläkejärjestelmän sijoitusta parantaa kansainvälisessä vertailussa?

Kielimallipohjainen tekoäly on kehittynyt huimasti lähiaikoina, joten päätinpä minäkin tutkailla sen toimintamallia ja kokeilla, saako sen avulla toimivia vastauksia itseäni kiinnostaviin kysymyksiin. Syötin Elossa käytössä olevalle Copilotille Mercerin raportin ja pyysin vastausta siihen, miten Suomi voisi parantaa sijoitustaan Mercerin kansainvälisessä eläkevertailussa. Suomi oli vertailussa seitsemäs ja sijoitus oli pudonnut edellisvuodesta.

Tekoäly kertoi minulle, että Suomi voisi parantaa sijoitustaan keskittymällä muutamiin keskeisiin alueisiin, kuten yksityisten eläkejärjestelmien kattavuuden lisäämiseen, pakollisten eläkemaksujen tason nostamiseen, työvoiman osallistumisasteen nostamiseen vanhemmissa ikäryhmissä, kotitalouksien säästöasteen nostamiseen ja velkaantumisasteen alentamiseen, eläkejärjestelmien hallinnon ja viestinnän parantamiseen sekä ympäristö-, sosiaali- ja hallintotekijöiden (ESG) huomioimiseen sijoitusstrategioissa. Näiden toimenpiteiden avulla Suomen sijoitus paranisi ja Suomi varmistaisi eläkejärjestelmiensä kestävyyden ja luotettavuuden tulevaisuudessa.

Työvoiman osallistumisasteen nostaminen vanhemmissa ikäryhmissä ja kotitalouksien säästöaste eivät taida olla asioita, joita kehittäisimme osana lakisääteistä eläkejärjestelmäämme. Joustavia eläkejärjestelyitä on Suomessa pikemminkin karsittu kuin lisätty. Siksipä halusin tietää, mitä eläkejärjestelmän kattavuuden laajentaminen tekoälyn mielestä tarkoittaisi.

Vastaus tuli nopeasti. Yksityisen eläkejärjestelmän kattavuuden lisääminen tarkoittaisi, että yhä useammat ihmiset osallistuisivat yksityisiin eläkejärjestelmiin, mikä parantaisi eläkejärjestelmien kestävyyttä ja varmistaisi, että suurempi osa väestöstä saa riittävän eläkkeen. Tämä voisi tapahtua esim. automaattisella jäsenyydellä yksityisessä eläkejärjestelmässä, pakollisten eläkemaksujen nostamista ja verokannustimia säästämiseen. Tekoälyn mielestä näiden toimien avulla voitaisiin varmistaa, että suurempi osa väestöstä osallistuu yksityisiin eläkejärjestelmiin, mikä parantaisi eläkejärjestelmien kestävyyttä ja varmistaisi riittävän eläkkeen suuremmalle osalle väestöstä.

TyEL-eläkejärjestelmä on yksityinen. Pakollisten TyEL-eläkemaksujen tason nostamisesta Suomessa päättävät työmarkkinaosapuolet. Eläkemaksu lienee osa myös tammikuussa 2025 ratkaistavaa eläkeuudistusta, mutta sen korottaminen ei taida olla ainakaan kaikkien osapuolten intressissä.

Automaattinen jäsenyys jäi minua pohdituttamaan. Tarkoittaako se tekoälyn mielestä mukana olemista lakisääteisessä eläkejärjestelmässä vai yksityistä säästämistä. Tekoäly tarkoitti sillä yksityistä säästämistä. Työntekijät liitettäisiin automaattisesti yksityisiin eläkejärjestelmiin, elleivät he erikseen päättäisi kieltäytyä. Tämä lisäisi osallistujien määrää ja eläkemaksujen määrää, mikä parantaisi järjestelmän kestävyyttä pitkällä aikavälillä.

Nykyiseen lakisääteiseen eläkejärjestelmään osallistuminen on pakollista eikä tämä ole Suomessa varsinainen ongelma kuin ehkä ns. kevytyrittäjien osalta. Tekoäly siis selvästi hakee ratkaisua, jossa nykyistä suurempi osa eläketurvasta olisi yksityisen säästämisen piirissä. Nykyjärjestelmä Suomessa on kieltämättä epäselvä, kun yksityinen eläkesäästäminen ei ole aina yhteensopiva lakisääteisen eläkejärjestelmän kanssa.

Kun vertasin tekoälyn ehdotuksia Mercerin raportin Suomea koskevaan yhteenvetoon, olivat ne hyvin samansisältöisiä. Raportissa oli kuitenkin lisäksi ehdotus parantaa puolisoiden eläketurvaa erityisesti avioerotilanteessa. Suomessa eläketurva perustuu kunkin omaan työuraan ja pääosin kumpikin osapuoli käy töissä ja lisäksi perhevapaiden ajalta syntyy eläketurvaa. Kokeilin vielä kysymyksiä eri tavalla tekoälylle esitettynä. Näiden avulla se nosti esille myös kansaneläkkeensaajien kohtuullisen pienen tulotason, jota pitäisi parantaa, jos sijoitusta halutaan parantaa.

Kokeilun tuloksena voi todeta, että tekoälyllä sai melko hyvän yhteenvedon raportista ja kiireisempi voisi kohtuullisen luottavaisin mielin turvautua tekoälyn yhteenvetoon. Omana huomiona totean, ettei itse lakisääteiseen ansioon perustuvaan eläketurvaan tule Merceriltä montaakaan kehitysehdotusta. Kehitysehdotukset näyttäisivät koskevan enemmän valtion tehtävälistalle tulevia asioita kuten yksityisen säästämisen kehittäminen tai työvoimaan osallistumisasteen parantaminen. Mercerin raportista ei siis taida olla paljon apua eläkeuudistusta pohtivalle työryhmälle.