3 ratkaisua – näin parannetaan nuorten ja konkareiden asemaa työelämässä

Monimuotoisuus ei ole arvovalinta, vaan työelämän todellisuutta. Ongelma syntyy siitä, ettei Suomessa ymmärretä vielä monimuotoisuuden kiistatonta arvoa eikä osata johtaa monimuotoisia työyhteisöjä. Tämä syö sekä nuorten että konkareiden asemaa työelämässä.

Työelämän vaikeimmassa saumassa ovat juuri nyt nuoret ja konkarit. Konkarityöntekijöillä on paine pysyä mukana työelämässä, jossa tahti kiristyy ja oppimisen vaatimukset kasvavat. Vastaavasti nuorten haasteena on puolestaan päästä ylipäätään työelämän syrjään kiinni.

Nämä ilmiöt on onnistuttava ratkaisemaan. Se on paitsi inhimillisesti niin myös taloudellisesti välttämätöntä. Hyvinvointi syntyy työstä, niin jokaiselle ihmiselle kuin koko yhteiskunnalle. Huonoimmin voivat ne, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Mikä yhdistää nuoria ja konkareita? Se, mitä he edustavat. Heistä jokainen on oma yksilönsä, mutta joukkona he ovat osa ilmiötä, jota kutsumme työelämän monimuotoisuudeksi.

Monimuotoinen tiimi pystyy vastaamaan muutokseen

Monimuotoisuus työelämässä on tullut jäädäkseen ja siihen pitää saada nyt vauhtia. Se on sekä vastuullista toimintaa että viisasta liiketoiminnan ja kansantalouden näkökulmasta.

Ihmisten erilaiset työuran vaiheet sekä erilaisten taustat ja kokemukset rikastuttavat yrityksen osaamispääomaa, mikä tarkoittaa parempaa ongelmanratkaisukykyä ja tehokkaampaa päätöksentekoa. Organisaation monipuolinen osaaminen mahdollistaa myös paremman kyvyn ennakoida tulevaisuutta ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. 

Monimuotoiset tiimit ymmärtävät ja palvelevat paremmin erilaisia asiakasryhmiä. Kun työyhteisössä on edustettuna laaja kirjo eri-ikäisiä ihmisiä, erilaisia kulttuureja, kieliä  ja näkökulmia, yritys pystyy tarjoamaan asiakkailleen enemmän lisäarvoa ja parempaa palvelua. Tämä vahvistaa asiakasuskollisuutta ja mahdollistaa yrityksen kasvua.

Mitä muutosta työelämään tarvitaan? Lisää avarakatseisuutta, monimuotoisuuden vauhdittamista ja oppimiseen panostamista. Kun ulkopuolinen maailma aiheuttaa epävarmuutta, on juuri monimuotoinen työyhteisö todennäköisemmin se, joka pystyy uudistumaan ja vastaamaan näin muutokseen. 

Nuorten tilanne työelämässä on vaikein

Mainitsin kirjoituksen alussa nuoret ja konkarit. Mikä on nuorten tilanne työelämässä juuri nyt? Yhdellä sanalla todettuna: huolestuttava. Nuoret valmistuvat tällä hetkellä keskelle talouden ja työelämän epävarmuutta. Heidän työnsaantinsa on lähes yhtä vaikeaa kuin 1990-luvun lamavuosina.

Helpottaako nuorten tilanne, kun talouden kurimus hellittää ja työpaikkoja avautuu? Valitettavasti en usko, että nuorten työllistymishaasteet poistuvat täysin. Tekoälyn esiinmarssi on iskenyt eniten aloitustason työpaikkoihin, jotka ovat toimineet nuorten ponnahduslautoina työelämään. Ensimmäiset työpaikat ovat kiven alla ja nuorten on panostettava opiskeluaikaiseen verkostoitumiseen ja optimaalisiin valintoihin. Se vaatii tarmoa, itsetuntemusta ja systemaattisuutta, jota ei monelta edeltävältä sukupolvelta ole samalla tavalla vaadittu. Digitaalinen elämäntapa, ilmastonmuutos ja moninainen epävarmuus myös kuormittavat nuorten mieltä aivan eri tavalla kuin aiemmilla sukupolvilla. 

Eläkkeelle ei jäädä 63-vuotiaana

Mikä on konkareiden tilanne? Sitä voisi kutsua sanalla moninainen. Mutta minusta suomalaista työelämää leimaa edelleen vanhentunut ajatus, että eläkkeelle jäätäisiin 63-vuotiaana. Näin ei ole. Kuusikymppinen jatkaa työelämässä vielä vuosia eteenpäin. Miten siinä onnistutaan, on yhteiskunnan kannalta iso kysymys.

Ilmiössä on monta eri puolta. Yksi kysymys on, jaksavatko kaikki pysyä nousevan eläkeiän perässä. Yli 60-vuotiaiden fyysinen työkyky alkaa rakoilla. Raskasta ruumiillista työtä tekevien kohdalla pitäisi tarttua työn muokkauksen mahdollisuuksiin ajoissa. Tämä tarkoittaa, että rakennukselta, kuljetusalalta ja varastopuolelta siirrytään tietokoneen ääreen.

Tähän tarvitaan ihmisen omaa motivaatiota ja työnantajalta työurajohtamisen osaamista. Joskus tarvitaan myös siirtymä toimialalta toiselle, johon tarvitaan lisää formaalia koulutusta ja jonkinlainen koulutusvakuutusmalli. Jos mitään ei tehdä, ihminen on työkyvyn syöksykierteessä ja näemme sen työeläkeyhtiössä työkyvyttömyyseläkkeiden hakemusmäärien kasvuna.

Me Elossa haluamme tarkastella ja haastaa omaa toimintaamme ikäjohtamisen saralla. Olemme siksi mukana Ikäsertifikaatin pilottiryhmässä, mikä tarkoittaa, että ulkopuolinen arvioitsija punnitsee Elon ikäjohtamisen käytäntöjä ja antaa palautetta siitä, miten voisimme toimia vielä paremmin. Suosittelen vastaavaa tarkastelua lämpimästi myös muille. Jaamme omia kokemuksiamme tämän vuoden aikana aktiivisesti Elon asiakkaille. Se, miten pidämme konkarit työelämässä, on yhteinen yhteiskunnallinen haasteemme.

Kolme ratkaisua nuorten ja konkareiden asemaan 

Mikä auttaisi sekä nuorten että konkareiden asemaan työelämässä? Tähän minulla on kolme erilaista ratkaisua.

Ensimmäinen ratkaisu on se, että yrityksissä ymmärrettäisiin nykyistä paremmin monimuotoisuuden hyödyt ja opittaisiin johtamaan monimuotoisia työpaikkoja. Työpaikat hyötyvät, kun tiimeissä on laaja kirjo osaamista ja kokemusta - sekä nuoria että konkareita. Vanhempien ihmisten resilienssi ja kyky asettaa asiat perspektiiviin on arvokas taito. Samoin on nuorten ennakkoluulottomuus uusia asioita kohtaan ja kyky ottaa haltuun uutta teknologiaa. Kaikkea tätä kyvykkyyttä tarvitaan, kun tiimeiltä vaaditaan uudenlaista osaamista ja asioiden haltuunottoa. Sekä konkareille että uusille tekijöille on paikka työelämässä.

Toinen ratkaisu on mustavalkoisesta asenteesta luopuminen. Meissä suomalaisissa elää voimakkaana piirre ehdottomuudesta työtä ja työelämän mahdollisuuksia kohtaan. Olemme joko täysillä kokopäivätyössä sillä alalla, johon olemme kouluttautuneet tai tipumme työelämän ulkopuolelle. Tämä ehdottomuus tekee hallaa monin tavoin. Meidän tulisi löytää joustavammat tavat olla osa työelämää – myös osatyökykyisenä tai vaikeassa elämäntilanteessa. Hyödynnämme liian vähän erilaisia joustoja ja hyväksymme työelämän suvantokohtia osana tavanomaista elämää.

Kolmas kohta on osaamiseen panostaminen. Työpaikoilla on pohdittava, pääsevätkö kaikki tasa-arvoisesti oppimaan työssään uutta ja kehittymään. Satsaammeko myös konkareihin ja uskomme heidän kykyynsä omaksua uutta? Miten tämä varmistetaan työpaikan arjessa? Näitä kysymyksiä on tärkeää pohtia avoimesti.

Uuden oppimisen äärellä monimuotoisuuden hyödyt näkyvät hyvin konkreettisesti. Työpaikat hyötyvät, kun tiimeissä on laajakirjoista osaamista ja kokemusta - sekä nuoria että konkareita. Vanhempien ihmisten resilienssi ja kyky asettaa asiat perspektiiviin on arvokas taito. Samoin on nuorten ennakkoluulottomuus uusia asioista kohtaan ja kyky ottaa haltuun uutta teknologiaa. Kaikkea tätä kyvykkyyttä tarvitaan, kun tiimeiltä vaaditaan uudenlaista osaamista ja asioiden haltuunottoa. Sekä konkareille että uusille tekijöille on paikka työelämässä.