Tekoäly haastaa yksilön ja yhteisön oppimiskykyä

Loppuvatko minulta työt? Tätä kysymystä moni pohtii lukiessaan, millä vauhdilla tekoäly juuri nyt kehittyy. Työn loppumista ei kannata murehtia. Työ ei teknologisten muutosten myötä lopu. Se vain muuttaa muotoaan.

Digitalisaatio on jo nyt muuttanut merkittävästi taloutta ja työtä. Myös käyttäytymisemme, kulttuurimme ja tapamme olla toistemme kanssa vuorovaikutuksessa on muuttunut. Muutosvauhti edelleen kiihtyy tekoälyn laajan hyödyntämisen myötä. 

Mitä muutos tarkoittaa työpaikoille? Jokaisella työpaikalla pitäisi viimeistään nyt havahtua tekoälyn ja analytiikan hyödyntämiseen omassa liiketoiminnassa ja tämän vaikutuksiin työkyvyn ja oppimisen johtamiseen. Olennaista on se, että muutoksen massiivinen merkitys ja vaikutusten laajuus henkilöstölle ymmärretään. Tämä tarkoittaa myös isoa muutosta ja haastetta ihmisten työkyvylle ja oppimiselle. Työkyvynjohtaminen nousee liiketoiminnan johtamisen ytimeen.

Asiantuntijuuden luonne työssä muuttuu perustavanlaatuisesti. Ratkaisevaa ei enää ole työntekijän substanssiosaaminen, vaan oppimiskyky yksilönä ja yhteisönä. Olemme paradigman muutoksen äärellä, kun asiantuntijan ammatti-identiteetti on muutettava oppijaidentiteetiksi. Oppijan identiteetin ydin on nöyrä ja utelias kasvun asenne. Sitä meiltä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Metataidoista olennaisia ovat vahva itsetuntemus, tietoisen läsnäolon taidot, tunnetaidot, oman mielen johtaminen ja vuorovaikutuskyky. Vuorovaikutustaitoja edellytetään niin ihmisten kesken kuin ihmisten ja koneiden kesken.

Ihmisiltä vaaditaan isoa asennemuutosta ja poisoppimista. Tarvitaan sen hyväksymistä, että olemme noviiseja läpi työuran. Ainoa varma vakuutus työuralla on kyky ja halu jatkuvaan oppimiseen.

Oppimiseen tarvitaan puolestaan hyvinvointia. Työ on parhaimmillaan vahvasti mielen hyvinvointia vahvistavaa. Aivoergonomia työssä on otettava tosissaan. Liikunnan lisääminen arkeen on välttämätöntä. Yhteisöllisyyttä on tärkeää vaalia. Voimavarojen ja kuormitustekijöiden on oltava tasapainossa suhteessa ihmisen työkykyyn. Työkyky ja oppimiskyky ovat voimakkaasti riippuvaisia työyhteisöstä ja johtamisesta. Vain hyvinvoiva mieli kykenee oppimaan ja psykologisesti turvallinen työyhteisö mahdollistaa yhteisön oppimista.

Tekoälyn herättämää epäluuloa ja ihmetystä ei pidä painaa villaisella, vaan niihin tulee vastata. Muutoksen tuomiin pelkoihin on lääkkeitä. Työpaikoilla tulee vahvistaa keskinäistä luottamusta, avointa vuorovaikutusta sekä johtaa määrätietoisesti oppimista. Monimuotoisuus nousee ihan uuteen arvoonsa. Erilaisten ihmisten kirjo ja avoin vuorovaikutus ovat kumpikin omiaan laajentamaan ymmärrystä ja kitkemään yhteisön sokeita pisteitä sekä ryhmäajattelun riskiä työyhteisön sisällä. Yrityskulttuurilla ja johtamisella on avainrooli siihen, miten opitaan, kehitetään ja luodaan uutta yhdessä.

Lähtökohtana muutoksessa on oltava, että ihmiset otetaan laajasti mukaan työn kehittämiseen ja mahdollistetaan monipuolisesti osaamisloikkien ottamista. Luova tuho työpaikoilla ja työtehtävissä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että osalla uudet urapolut löytyvät nykyisen työpaikan ulkopuolelta. Yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta on olennaista, että turvaverkkomme kantavat työuran katkostilanteissa. Meillä on yhteiskunnan palvelujärjestelmä, mikä kannustaa ja mahdollistaa työuran uudelleen suuntaamista ja osaamisen kehittämistä. Vastuullinen yritys tukee osaltaan ihmisiä eteenpäin uraohjauksen ja koulutuksen keinoin.

Ihmisten vahvuus tekoälyn tiedollisen käsittelykyvyn ylivoiman edessä on inhimillisyys ja yhteisöllinen oppimiskyky. Ironista on se, että yksi merkittävimmin digitalisaation myötä hapertuneista taidoistamme on keskittymiskyky.

Kyky olla läsnä ja keskittyä on tulevaisuuden supervoima. Sen varassa ylläpidämme yhteyden itseemme sekä vuorovaikutuksessa toisiimme ja opimme yhdessä. Tätä taitoa meillä ei ole varaa menettää. 

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomissa 30.5.2023