”Puhumme yllättävän vähän siitä, miten tämä porukka pysyy työkykyisenä”

Kolmannes suomalaisista työntekijöistä tekee fyysisesti raskasta työtä. Siihen nähden kiinnitämme varsin vähän huomiota siihen, että he pysyvät työkykyisinä koko työuransa ajan. Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikin mukaan asian taklaamiseen tarvitaan asennemuutosta, systemaattista työkyvystä huolehtimista ja työurien johtamista ennakoivalla otteella. Kun tässä onnistutaan, valuu hyöty laajalle.

Kati Korhonen-Yrjänheikki, miten fyysisen työn tekijät voivat?

Iso kuva kertoo, että työelämässä voidaan paremmin kuin vuosikymmen tai pari sitten. Eläkeikä nousee, ja jotta työurien pidentämisessä voitaisiin onnistua, on pystyttävä tunnistamaan entistä paremmin työkyvyttömyysriskejä ja tartuttava ajoissa toimeen riskien ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi fyysisesti raskaan työn tekijöillä kyse on siitä, miten työtehtäviä pitää muokata, että työssä pystyy jatkamaan terveenä eläkkeelle saakka. Viime vuonna nähtiin huolestuttava ilmiö: Yli 60-vuotiaiden miesten työkyvyttömyyseläkkeet kasvoivat meillä työeläkeyhtiö Elossa 24 prosenttia edellisvuoteen nähden. Ilmiö koskee erityisesti rakentamisen, teollisuuden ja kuljetuksen aloja.

Tämän tiedon äärelle pitää pysähtyä kunnolla ja tarttua toimeen. Jos suunta jatkuu tällaisena, menetetään työelämän ulkopuolelle valtava määrä osaavaa väkeä. 

Miksi yli 60-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu on iso asia?

Puhumme yllättävän vähän siitä, miten tämä porukka pysyy työkykyisenä entistä pidempään. Sitähän hyvinvointiyhteiskunta ja työmarkkinat tarvitsevat – entistä pidempiä työuria ja mahdollisuuksien mukaan keikkatöiden tekemistä vielä eläkkeeltäkin käsin. Työvoimapula on akuutti ongelma. Eivätkä saamapuolella ole pelkästään työnantajat. Elon kyselyn (12/2022) mukaan peräti joka kolmas eläkkeensaaja haluaisi jatkaa työntekoa, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. ETK:n tutkimuksen mukaan tällä hetkellä 63-67-vuotiaista töitä tekee 12 %. Kiinnostusta töissä jatkamiseen siis on kasvavasti, mikäli eläkkeelle saakka pysytään työkykyisinä.

Ei myöskään voida sivuuttaa sitä, mitä nämä ongelmat kustantavat, niin inhimillisesti kuin taloudellisesti tarkasteltuna. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen ei ole kenellekään nautinto. Työteko tuo merkitystä ja hyvinvointia elämään. Työn kautta kuuluu yhteisöön, arkeen tulee rutiineja, taloudellista turvaa, sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuksia oppia uutta. Työkyvyttömyyseläkkeellä nämä elementit, oikeastaan ihmisen hyvinvoinnin peruspalikat puuttuvat.

Taloudellisesti katsottuna sairastaminen ei ole halpaa lystiä. Yleisesti tiedetään, että sairauslomapäivä maksaa keskimäärin noin 350-370 euroa. Tekemätön työ tuo yrityksille noin 3,5 miljardin euron vuosittaiset kustannukset (lähde: Tekemättömän työn vuosikatsaus 2017).

Kuinka näiden konkareiden tilannetta voidaan parantaa?

Ensimmäinen askel on asennemuutos. Tarvitaan ajattelua, että tähän porukkaan kannattaa panostaa ja heidän työkykyään tulee aktiivisesti seurata ja kehittää.

Konkareihin panostaminen tarkoittaa työkyvyn vahvistamista ja ongelmien ennaltaehkäisyä, riskien tunnistamista ja niihin puuttumista. Työtehtäviä pitää muokata ajoissa, jos näyttää että työkyky ei lähitulevaisuudessa enää vastaa tehtävän vaatimuksia. Yhteistyö työterveyden kanssa on tärkeää. Ergonomiaan tulee panostaa kokonaisvaltaisesti, tunnistaa koneen ja ihmisen välisen ergonomian toimivuus ja hyödyntää työfysioterapiaa matalalla kynnyksellä. Ennaltaehkäisy on myös ergonomiassa olennainen sana. Joskus sairausloma on välttämätön toimenpide, mutta ensin on tutkittava kaikki muut vaihtoehdot. Osasairauspäivärahan turvin myös osittainen työteko on mahdollista.

Ajatusmallin pitää lähteä siitä, että kun 50 vuotta tulee täyteen, lähdetään ennakoimaan, miten töissä jaksetaan ja miten työtä voidaan kehittää. Mikäli fysiikka tulee vastaan, mietitään yhdessä, voisiko ammattitaitoa hyödyntää toisissa tehtävissä.

Totesit aiemmin, että konkarit tarvitaan töihin, koska työvoimapula on nyt ja jatkossa kova. Minkälaisiin tehtäviin kokeneemmat työntekijät sopiva?

Niin sanotuilla raskailla toimialoilla, eli teollisuudessa, rakennusalalla ja liikenteessä pitkä ammattitausta tarkoittaa, että työntekijällä on valtavasti ammattitaitoa ja hiljaista tietoa. Konkareilla on tärkeä rooli esimerkiksi nuorten kollegoiden perehdyttämisessä ja harjaannuttamisessa turvallisuuskysymyksiin. Erityisesti nuorten miesten tapaturma-alttius on korkea. Työnantaja kantaa vastuun työturvallisuudesta ja perehdytyksestä. Käytännössä konkarikollegoilla on iso rooli arjessa. Konkarit voivat opastaa ja neuvoa, miten työtä tehdään turvallisesti. Asiantuntijuus jatkuu, kun toinen näyttää kädestä pitäen, miten työtä kannattaa tehdä. Tämä on työnantajalle järkevä satsaus.

Mikä on viestisi työpaikoille, miten koko työyhteisö voi hyötyä konkareiden arvostuksen kasvusta?

Tarvitaan enemmän puhetta ja tekoja ikäjohtamisen ja työurajohtamisen eteen. Se tarkoittaa, että työpaikalla ymmärretään, miten ikä ja erilaiset elämäntilanteet otetaan huomioon ja miten rooleja ja työtehtäviä muokataan työuralla. Tunnistetaan, että viisikymppisellä on erilaisia tarpeita kuin parikymppisellä. Ja otetaan ihmisten erilaiset tarpeet huomioon.

Työyhteisö hyötyy, kun töissä on monenlaista osaamista ja eri ikäisten ihmisten näkökulmia. Tunne, että meillä arvostetaan erilaisia ihmisiä ja otetaan elämäntilanteet huomioon, antaa vahvan viestin työnantajan arvoista.