Pessimismiin ei ole mitään syytä eläkkeiden suhteen

HS Visiossa julkaistiin lauantaina aika pessimistinen juttu otsikolla ”Pessimistinen sukupolvikokemus” HS Visio 13.5.2023. Jutun lähtökohta oli ’monen nuoren toteamus’: ”En tule koskaan saamaan mitään eläkettä”’. Voin vakuuttaa, kyllä tulet saamaan. Kaikissa OECD -maissa on eläkejärjestelmä - joko minimimääräinen tai ansioihin perustuva. Jos yhteiskunta on olennaisesti samanlainen kuin nykyään, myös nuoret saavat ansioihin perustuvan eläkkeensä, kun se aika koittaa.

Eläkekeskustelussa sekoittuu usein eläkkeen ansaitseminen ja sen rahoittaminen. Ne eivät välttämättä ole kytköksissä toisiinsa ja eri maissa asiat on ratkaistu monin eri tavoin. Suomessa eläke kerrytetään käymällä töissä ansaitsemassa palkkaa. Työnantaja puolestaan ottaa vakuutuksen. Tämä ei vielä tarkoita sitä, että ansaittua eläkettä vastaavat varat on jemmattava säästöön etukäteen - eläketermein rahastoitava etukäteen. Se ei ole ainoa tapa rahoittaa eläkkeet.

Suomessa eläkkeet rahoitetaan rahastoimalla ne osittain etukäteen. Pääosa eläkkeestä rahoitetaan jakojärjestelmällä, jossa nyt perittävällä maksulla maksetaan nyt eläkkeellä olevien eläkkeitä. Tämä on tyypillinen ja yleisesti käytetty, sallittu ja toimiva vakuutustekninen ratkaisu eläkkeitä rahoitettaessa. Se on kansainvälisesti yleisin tapa rahoittaa eläkkeitä.

Miksi sitten Suomessa eläkkeitä rahastoidaan etukäteen? Se on hyödyllistä, koska tarvittava maksu saadaan sen avulla pienemmäksi eli osa tulevista eläkkeistä kerrytetään eläkkeiden maksamista ennen saatavilla sijoitustuotoilla. Jokaisella palkansaajalla on oma rahasto odottamassa eläkkeelle jäämistä. Se ei toki kata koko eläkettä, mutta rahoittaa huomattava osan eläkkeestä eli noin 25 prosenttia. Suomessa rahastointia harjoitetaan ennen kaikkea tarvittavan vakuutusmaksun hillitsemiseen. Rahastointia on tarkoitus kasvattaa jatkossa, koska sillä pystytään pienentämään tarvittavaa maksua. Se että maksua kertyy vähemmän kuin eläkkeitä maksetaan ulos, kuvaa juuri sitä, että aiemmin kertyneestä rahastosta maksetaan yhä suurempi osuus eläkkeistä. Perussääntö on, että rahastointi on kannattavaa, jos saatavat sijoitustuotot ylittävät palkkasumman kasvun. Kun Suomessa työvoiman määrä ei enää kasva, on rahastointi jatkossa yhä kannattavampaa.

Välillä vaaditaan, että eläkkeet tulisi aina rahastoida etukäteen, koska vasta se varmistaisi, että jokainen tulee saamaan ansaitsemansa eläkkeen. Tilastokeskus on juuri laskenut ansaitun eläkevastuun kokonaismäärän Suomessa vuoden 2020 lopussa. Se on huimat 838 miljardia euroa. Olisi aika järjetöntä vaatia, että vain eläkkeitä varten olisi varattuna liki 3,5 kertaa bruttokansantuotteen määrä. Tällaiseen ei ole myöskään mikään muu maa ryhtynyt ja ihan syystä[i]. Yhteiskunnan on toki varaudutta ennalta, mutta 100 % varautumien vain eläkkeitä varten ei ole järkevää kansantalouden hoitamista.

Jakojärjestelmän käyttäminen on myös siinä mielessä hyödyllistä, että kansainväliset kirjanpitostandardit edellyttävät, että työnantajien tulisi varautua etuusperusteisiin eläkekustannuksiin varaamalla varoja omiin taseisiinsa. Koska suomalainen järjestelmä on pääosin jakojärjestelmään perustuva, maksut tulkitaan maksuperusteiseksi eikä työnantajien tarvitse varautua omin toimin. Tämä antaa huomattavan edun työnantajille.

Suomen eläkejärjestelmä on hyvässä kunnossa ja sen rahoitus on paikallaan. Toimivaa mallia pitää aina ajoittain huoltaa, jotta se myös pysyy kunnossa. Se on yksi parhaimmista ja halvimmista tavoista järjestää kattava eläketurva tasa-arvoisesti kaikille palkansaajille. Eläkkeiden reaalinen keskimäärä kasvaa jatkuvasti, joten - toisin kuin väitetään - tulevat sukupolvet saavat paremmat eläkkeet kuin menneet. Se tuottaa varsin kattavan turvan ansiotyön jälkeiselle ajalle, jotta myös silloin pystyy Suomessa elämään ja asumaan eikä omaa erillistä säästämistä tarvita. Toki, jos haluaa laajentaa eläkeaikaista elintasoaan, on oma säästäminen paikallaan.