Korotonta kertomaa inflaatiosta

 

Vuosi 2022 merkitään historian kirjoihin ajanjaksona, jolloin globaali korkotaso nousi ennennäkemättömällä tavalla − poikkeuksellisen paljon ja huomattavan lyhyessä ajassa. Pitkään jatkuneeseen nollakorkojen ympäristöön oli totuttu ja se oli jo ehtinyt juurtua käsitteeksi. Yksityishenkilöiden, yritysten ja valtioiden oli houkuttelevaa ottaa velkaa, milloin mihinkin hankkeeseen, sillä vaikeaahan sitä on negatiivisella korolla tarjotusta lainasta kieltäytyä. Ja kyllähän sitä velkaa on tullut otettua.

Inflaation herättelyä

Kitulias talouskasvu ja erityisesti huolestuttavan matala inflaatio antoivat keskuspankeille oikeutuksen jatkaa äärimmäisen elvyttävää rahapolitiikkaa vuosikausia. Japanissa oli jo ajauduttu deflaatioon eli negatiivisen inflaation ympäristöön. Eurooppaan povattiin samaa kohtaloa ja se huolestutti keskuspankkiireja syvästi. Länsimaissa ohjauskorot painettiinkin nollaan ja operaatiota jatkettiin myös ns. määrällisen elvytyksen keinoin. Viimeisenä, ja lähes epätoivoisena temppuna, Yhdysvalloissa siirrettiin inflaatiotavoitteen maalitolppia. Perinteisen kahden prosentin vuotuisen inflaatiovauhdin sijaan siirryttiin tavoittelemaan hieman korkeampaa keskimääräistä inflaatiota.

Kaikista toimenpiteistä huolimatta inflaatiota ei onnistuttu herättämään. Lyhyen aikavälin sijoitustuotoista kiinnostuneet sijoittajat tosin kiittivät, kun setelikoneet painoivat taukoamatta lisää likviditeettiä markkinoille. Osakekurssit ja kiinteistöjen arvot nousivat, ja yritysten velkakirjat kallistuivat. Pitkän aikavälin sijoittajan taivaalla synkät pilvet puolestaan lisääntyivät tulevaisuuden tuottonäkymien heikentyessä ja korkotason laskiessa.

Korona ryöpsäytti inflaatiokattilan

Valitettavasti tarvittiin yksi globaali pandemia ryöpsäyttämään inflaation, ja näin hintatason nousu siirtyi sijoitusmarkkinoilta jokapäiväiseen elämäämme. Yhdysvaltain keskuspankin entisen pääjohtajan Ben Bernanken visioima helikopteriraha näki päivänvalon, kun koronapandemian aiheuttamaa taloudellista vahinkoa korjattiin jakamalla avokätisesti erilaisia avustuksia. Useissa maissa julkisen sektorin budjettikurista luovuttiin. Valtiot ottivat valtavasti uutta velkaa, joka kanavoitiin yritysten ja yksityishenkilöiden pankkitileille. Rahaa oli. 

Toisaalta koronakriisi oli myös aiheuttanut massiivisen katkoksen globaaleihin tuotantoketjuihin sekä yksityishenkilöiden kulutuskäyttäytymiseen. Komponenttipula ja energiakriisi Euroopassa lisäsivät inflaatiokattilan painetta. Vuoden 2021 lopulla paine kävi liian kovaksi ja inflaatio nousi selvästi. Ensin kallistuivat energia, ruoka ja hyödykkeet, hieman myöhemmin asuminen ja erilaiset palvelut.

Inflaatioympäristössä, sekä toteutuneessa inflaatiossa että odotuksissa, oli tapahtunut tasokorjaus eli ns. regiimin muutos. Alkuun keskuspankit tosin vakuuttelivat, että inflaation kiihtyminen olisi vain väliaikaista ja vaikutuksiltaan hillittyä. Vuoden 2022 alkupuolella inflaatio kuitenkin kiihtyi räikeästi yli keskuspankkien tavoitetason ja myös uhkasi jäädä korkeaksi. 

Rahapolitiikkaa kiristetään inflaation suitsimiseksi 

Japanin tautiin eli deflaatiokierteeseen ajautuminen oli väistetty, mutta se oli laiha lohtu. Jotain oli tehtävä ja pian. Matalista koroista oli päästävä viipymättä eroon, sillä keskuspankkien nollakorkopolitiikalle ei ollut enää perustetta. Rahapolitiikkaa jouduttaisiin kiristämään inflaation hillitsemiseksi ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tällä hetkellä kokonaisinflaatio osoittaa jo hiipumisen merkkejä, mutta pysyvämpi pohjainflaatio on vielä lähes huippulukemissaan.

Rahapolitiikka kiristyy, kun keskuspankit nostavat ohjauskorkojaan ja/tai imevät ylimääräistä likviditeettiä myymällä sijoituksia taseistaan markkinoille. Ohjauskorkojen nosto ja obligaatioiden myyminen välittyy markkinakorkoihin pankkijärjestelmän ja rahoitusmarkkinoiden monimutkaisten koukeroiden kautta. Valtioiden ja yritysten velan otto kallistuu sitä mukaa, kun vanhat matalakorkoiset lainat rahoitetaan markkinoilla uudelleen. Vastaavasti asuntovelallisen kuukausierä pomppaa siinä tahdissa, kun lainoihin tulee seuraava korontarkistus kohonneisiin Euribor-viitekorkoihin. 

Rahapolitiikan kiristymisen vaikutukset välittyvät siten viiveellä, jonka pituutta on äärimmäisen vaikea arvioida. Kaiken lisäksi rahapolitiikan kiristyminen ja korkotason nousu vaikuttavat taloudellisten toimijoiden tulevaisuudennäkymiin ja vaikkapa investointisuunnitelmiin, sekä luonnollisesti erilaisten sijoituskohteiden hinnoitteluun.

Edessä tarkan euron päivät

Alussa mainittu korkoympäristön normalisoituminen on nyt hyvää vauhtia käynnissä. Korkotason ripeän nousun seurauksena rahalla on taas jonkinlainen järjellinen hinta ja varsinkin velaksi elämiselle on pitkästä aikaa muodostunut tuntuva kustannus. Jatkossa aikaisempaan tapaan kuluttaa ei ole enää varaa, vaan on tehtävä valintoja. Valtioiden on mietittävä tarkemmin nykyisten edunsaajien ja tulevien sukupolvien välillä. Yritysten kannattavuuden säilyttäminen vaatii entistä tuottavampia investointeja ja vaikkapa omien osakkeiden osto velkarahalla ei ole enää yhtä houkuttelevaa kuin ennen. 

Yksityishenkilöille jää lainanhoitokulujen jälkeen vähemmän rahaa kulutettavaksi tai säästöön. Säästäväisyydestä palkitaan esimerkiksi kohonneiden talletuskorkojen muodossa. Korkotason nousulla pitäisi siis olla taloudellista aktiviteettia hillitsevä vaikutus. Jos talouskasvu hiipuu, niin inflaationkin pitäisi rauhoittua siedettävämmälle tasolle. Villinä laukkaava inflaatio on meidän kaikkien yhteinen vihollinen. Ne, joilla taloudellinen liikkumavara on pienin kärsivät inflaatiosta eniten.

Korkotason normalisoitumisen polulla keskeinen kysymys on, kuinka paljon korkoja pitää nostaa inflaation nujertamiseksi ilman että talouskasvu romahtaa ja työttömyys lisääntyy merkittävästi. Tämä asettaa ison haasteen riittävälle, mutta ei liialliselle rahapolitiikan kiristämiselle. Velkavetoiseen kasvuun vuosikymmeniä perustuneessa globaalissa taloudessa korkotason vipuvaikutuksen voisi olettaa olevan massiivinen. Jos velkaa on paljon, niin pienikin korkotason nousu kasvattaa lainanhoitokustannuksia tuntuvasti. Rahapolitiikan keventyessä huomattiin, että sen reaalitaloutta elvyttävä vaikutus ei ollut lineaarinen, vaan pieneni koronlaskujen seuratessa toisiaan. Koronlaskut noudattivat vähenevän rajahyödyn logiikkaa. Nähtäväksi jää toimiiko talouden dynamiikka samalla tavalla rahapolitiikan kiristyessä.

Epävarmuus kasvaa korkosyklin käännekohdassa

Sijoitusmarkkinoiden konkarien keskuudessa elää sitkeästi uskomus, että keskuspankkien koronnostojen sarjat päätyvät useimmiten talouden ajautumisena taantumaan. Sanotaan, että keskuspankit nostavat ohjauskorkojaan niin kauan, kunnes taloudessa jokin menee rikki. Tämän logiikan mukaan talouden ylikuumentumisen, holtittoman riskinoton ja inflaation vastaisen taistelun hinta on lopulta aina jonkinlainen taloustaantuma. 

Historiallisia korkosyklejä analysoimalla havaitaan, että korkotaso laski melko pian keskuspankin viimeisen koronnoston jälkeen. Kun odotukset koronnostojen päättymisestä lisääntyvät, korkomarkkina alkaa hinnoitella tulevia koronlaskuja hyvissä ajoin ennen kuin keskuspankkiirit niistä vielä edes vihjailevat.

Korkotason normalisoituminen on tälläkin kertaa vaarassa jäädä lyhytaikaiseksi, jos korkomarkkinoiden tämänhetkiseen hinnoitteluun on yhtään luottamista historiallisen voimakkaiden korkomuutosten jälkeen. Ennustusten tekeminen on aina hankalaa, mutta korkosyklin käännepisteissä epävarmuus on normaaliakin suurempaa. 

Kuinka saavutetaan sellainen maailmantila, jossa inflaatio asettuisi aloilleen ja korot säilyisivät vuotuista inflaatiovauhtia korkeammalla tasolla? Talouden ammattilaiset puhuvat tässä yhteydessä reaalikoroista. Positiiviset reaalikorot ovat terveen talouden merkki. Kestävää ratkaisua tuskin löydetään niin kauan, kun talouskasvu tai hyvinvointi on riippuvaista keskuspankkien ja julkisen sektorin jatkuvista elvytystoimista. Sen sijaan tuottavuuden kasvu on pitkän aikavälin talouskasvumallien ytimessä. Vaikea sanoa mistä seuraava tuottavuuden kasvupyrähdys syntyy, mutta tekoälyllä tästäkin tekstistä olisi tullut valmista huomattavasti nopeammin.