Ikäsyrjinnän torjumisessa on kysymys yhteisestä tahdosta

Vaikka Suomi on edelläkävijä naisten työllistymisessä, ikäsyrjintää kokevat eniten 55-vuotiaat naiset. Tässä ryhmässä korostuvat erityisesti naiset, jotka eivät ole työsuhteessa vaan hakevat töitä. Myös alle 30-vuotiaat naiset kokevat Suomessa ikäsyrjintää. Tosiasia kuitenkin on, että Suomella ei ole varaa jättää yhdenkään työntekijän osaamista tai työpanosta hyödyntämättä. Erityisesti yli 55-vuotiaat tarjoavat arvokkaan panoksen työmarkkinoille osaamisensa vuoksi. 

Elon työkykytiedon kehittämispäällikkö Marjo Wallin korostaa, että ikäsyrjinnässä ei ole kysymys pelkästään työntekijää rasittavasta asiasta. 

– Ikäsyrjintä vaikuttaa sekä työntekijään että työnantajaan. Ikäsyrjinnässä pitää olla nollatoleranssi. 

Ikäsyrjintää ei ole vielä saatu kitkettyä työelämästä, mutta ETK:n tuoreen tutkimuksen mukaan olemme kuitenkin menossa parempaan päin. Eläkkeellä olevat työllistyvät entistä paremmin, jos he vaan haluavat tehdä töitä. Silti edelleen kolmannes työnantajista on sitä mieltä, että työuria ei tarvitse pidentää, tai työnantajat eivät ole tehneet mitään ikääntyvien työllistymisen kohentamiseksi.

Konkarit voivat hyvin ja ovat tuottavimpia

Yleisesti saatetaan luulla, että mitä nuorempi työntekijä, sen parempi on työhyvinvointi. Uusin työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -kysely murtaa myytin. Tutkimus osoitti, että konkareilla on paras tilanne työhyvinvoinnissa. Työn merkityksellisyys lisääntyy ikääntymisen myötä eli mitä vanhempi työntekijä, sitä vahvempi motivaatio. Yli 55-vuotiailla on myös vähemmän työuupumusta. Konkareilla on tunne, että he pärjäävät, työn ja muun elämän yhteen sovittaminen onnistuu. Työn myönteinen vaikutus on vahvempi. Työ myös kuormittaa fyysisesti vähemmän, ja työelämässä ollaan sinut tunteiden kanssa. Kaiken kaikkiaan konkarit ovat tyytyväisempiä.

– Tuottamattoman työn määrä on konkareilla pienempi kuin nuoremmilla työntekijöillä. Luvallinen johtopäätös on, että konkarissa vara parempi, toteaa Wallin. 

Työnantajan kannattaa rekrytointitilanteessa karistaa kaikki ikään kuten terveyteen tai muutosvastarintaan liittyvät stereotypiat. Konkarit eivät ole muutosvastarintaisempia, heillä on yleensä kokemuksen myötä enemmän perspektiiviä ja näkemyksiä muutostilanteessa. Konkareita ei myöskään pidä tarkastella yhtenäisenä ihmisryhmänä, vaan yksilöinä. Aina kannattaa myös pitää mielessä se, että jos ihminen hakee työpaikkaa, hän myös haluaa sen eli rekrytoijan ei kannata ajatella hakijan puolesta. Työnantajan tulisi lisäksi rekrytointitilanteessa tarkastella yrityksen ikäjakauman kokonaiskuvaa ja hahmottaa millaista osaamis- ja kokemusyhdistelmää tarvitaan.

Keinoja ikäsyrjintää vastaan löytyy

Ikäsyrjinnän kohteeksi joutuneen työntekijän auttamisessa korostuu sekä esihenkilön että työkavereiden tuki. Ketään ei jätetä -ajattelu tepsii myös ikäsyrjintään. Lähityöyhteisön turva on kriittinen ihmisen jaksamisen kannalta, se toimii tehokkaana puskurina.

Wallin alleviivaa esihenkilöiden roolia ja valmentamista, joka haastaa sisäistettyä ikäsyrjintää. Asiat voidaan kokea ikäsyrjiviksi, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Jos esihenkilö on sinut ikäkysymysten kanssa, hän ei ajattele ikään liittyviä seikkoja negatiivisesti, vaan ymmärtää, että konkarit tarvitsevat tukea ja että oppiminen on edelleen mahdollista.

Yhtenä käytännön neuvona Wallin nostaa esiin harjoituksen, jossa esihenkilöt tarkkailevat, miten eri ikäryhmät osallistuvat tarjolla oleviin koulutuksiin ja tarvittaessa rohkaisevat työntekijöitä osallistumaan niihin. Toinen keino liittyy suorituksen arviointiin. Nuori esihenkilö saattaa arvioida konkarin suorituksen heikommaksi iän perusteella, kun taas nuorempaa arvioidaan herkemmin olosuhdetekijöillä kuten vaikkapa että syynä heikkoon suoritukseen oli ”huono päivä”. Wallin rohkaiseekin esihenkilöitä rohkeasti oman käytöksen reflektointiin.

Wallin painottaa työurakeskustelua ja esihenkilöiden valmennusta konkareiden tuessa. Valmennuksessa esihenkilöitä autetaan oivaltamaan konkareiden tarpeet. Hän opastaa, että konkareiden tuessa hyödynnetään normaaleita työkyvyn ylläpidon keinoja ja että konkareita käsitellään yksilöinä kuten kaikkia työntekijöitä. 

– Työurakeskustelu on tärkeä osa kehityskeskustelua. Pidemmän tähtäimen suunnitelma pitäisi käydä läpi jokaisen 55 plus -työntekijän kanssa. Tämä tarkoittaa avointa keskustelua siitä, millaisen roolin työntekijä haluaa ottaa, millainen on työntekijälle mieluinen eläkkeelle siirtymä ja kuinka varmistetaan osaamisen siirtäminen. On oltava tarkkana, ettei työntekijä ei koe keskustelua uhkaavaksi.

Positiivinen usko omiin kykyihin vaikuttaa suoriutumiseen ja työllistymiseen

Työelämässä ikäilmiö näkyy itsemme vähättelynä, mikä vaikuttaa suoriutumiseemme. Kysymys on joidenkin työntekijöiden osalta jäähdyttelyilmiöstä. Siinä henkilö vetäytyy mahdollisuuksista kartuttaa osaamista ja luoda uraa. Onneksi Wallinin mukaan työntekijä voi vaikuttaa paljon omaan tilanteeseensa. 

– Olen parhaassa iskussa -asenne, on tärkeää. Älä himmaile vaan ylläpidä työmarkkinakelpoisuuttasi läpi työuran. Kouluttaudu jatkuvasi ja opi uutta. Laita linkkari kuntoon ja verkostoidu. Tee töitä urasi eteen, arvioi omaa osaamistasi, pyydä palautetta ja mene rohkeasti epämukavuusalueille. Ota mallia rohkeista ikätovereista, Wallin listaa keinoja.

Kaikella tällä on siis positiivinen kääntöpuolensa. Kouluttautumalla ja uskomalla itseensä pärjää. Tämä puolestaan tukee koko työyhteisön toimintaa sekä yksilön ja yrityksen menestymistä.

Helpotusta 55+ -vuotiaiden palkkaamiseen

Suomi pärjää Euroopan tasolla kohtuullisesti, kun tarkastellaan eläköitymisikää. Pohjoismaisessa vertailussa sen sijaan olemme haastajan asemassa. Suomessa jäädään eläkkeelle keskimäärin 63,8-vuotiaana, kun Islannissa uurastetaan 67-vuotiaaksi.

– Meillä Suomessa on vähän tällaiset joko-tai -työmarkkinat. Hommia paiskitaan sata lasissa tai ei ollenkaan, Wallin kertoo.

Muissa Pohjoismaissa ollaan joustavampia. Osittainen syy löytyy siitä, että Suomessa työnantaja maksaa työkyvyttömyyskustannukset, Ruotsissa kustannukset maksaa sikäläinen Kela eli yhteiskunta. Suomessa on kuitenkin tulossa tilanteeseen helpotusta. Työeläkeyhtiöt ovat esittäneet, että kun työnantaja palkkaa vähintään 55-vuotiaan työntekijän, joka on aidosti uusi, ja jos tämä työntekijä sitten joutuukin työkyvyttömäksi ennen vanhuuseläkeikää, ei työnantajalle tule maksettavaksi maksuluokkavaikutusta. Tarkennus on esitetty tulevaksi voimaan vuoden 2024 alusta.

Marjo Wallinin vinkit työnantajalle: 

1. Karista konkareihin liittyvät stereotypiat.
2. Kohtele konkaria yksilönä kuten muitakin työntekijöitä.
3. Hyödynnä konkarin pitkän työuran tuomaa kokemusta.